Mullonollu kivapäivä

Joskus on kiva päivittää tuntemuksiaan positiivisilla asioilla.

Joskus päivä alkaa ihan paskasti ja tuntuu, että koko maailma vaan kettuilee. Mutta sitten tulee prinssi tai prinsessa, joka pelastaa. Ihan vain viestillä:" Et satu olemaan kotosalla?". :)

Kahvi maistuu paremmalle, kun sen saa juoda hyvässä seurassa. Helsinki näyttää kauniimmalta kaupungilta ja tavaratalosta tulee seikkailupuistoja.

Vatsan pohjalla pieni hykertely tuntuu kivalta. Aamupäivän väsyneisyys on vaihtunut unenomaiseen pilvilinnaan.

Valehtelematta voin sanoa kulkeneeni takaisin kotiin hymysuin pitkin tuttuja katuja. :)

Uus Tukka ja uudet kuteet?

Tuli taas vaihteeks käytettyy LIIKAA rahaa tänään kaupungilla. Astuin ekaan kampaamoon, kysyin että oliskos vapaita aikoja millon ja hupsista, puoli tuntia myöhemmin istun kampaajan tuolilla napsittavana. Ihan hyvä tukka tuli, pakko sanoo. Ja tää kaikki olis ollu ihan ookoo mun talouden kannalta, jos se olis jääny siihen, mutta eeeiiiiii... Sitten päätä pahkaa Stockmannille meikkiosastolle sijoittamaan meikkivoiteeseen. Noh, tulihan sieltä mukaan myös poskipuna. Ja hiuksille värinaamio. Eikä näistä mikään ollut edullisimmasta päästä. -.-

Ja kaiken sen ajan kun istuin sillä tuolilla, mietin ja vakuuttelin itselleni, että mä teen tän MUA varten. Tämä otsatukka on MUSTA mukavan näköinen. Mutta luulen vain, että takaraivossa mä yritän "parannella" ja "muuntaa" itseeni sellaiseksi, jollaiseksi luulen olevani eräälle houkuttelevampi ja nätimpi. Joka ikinen kerta kun menen kaupoille, mietin sitä, mistä "hän" tykkäisi. Milloinkohan mä ihan oikeesti teen asioita ITSEÄNI varten? Vai onko se pelkkää valhetta, onko "itsenäinen" ja "omassa nahassaan viihtyvä nainen" pelkkä myytti ja utopia? Esimerkiksi ostaako kukaan nainen alusvaatteita kaupassa sillä perusteella, mikä miellyttää vain omaa silmää? Eeeeennn miiiinnäääää aaaiiinnaaaakkaaaaaannnn!!! 

:P

Paremman omatunnon perään vaan! (Seuraavan palkkapäivän jälkeen.)

Ikuinen pyykkäri

Olen saavuttanut sen pisteen elämässä, mihin olen viimeisen kahden vuoden aikana tähdännyt ja jopa saanut enemmän. Unelmakämppä, duuni ja opiskelupaikka. Mutta silti tuntuu kuin jotain puuttuisi. Nimittäin tekeminen. Varsinkin näin kesäaikaan, kun monet kaverit on eri puolila maailmaa ja Suomea. 

Vielä kolme viikkoa sitten mua tarvittiin. Jonkun oli pestävä pyykkiä, siivottava, tehtävä ruokaa ja vahtia pikkuveljeä. Nyt mun on vaan huolehdittava itsestäni. Ei tullut mieleenkään, että mulla voisi tulla ikävä SILITTÄMISTÄ!!! (Eilen tosin sain kokea sen ilon, kun sain silittää lakanat.) Kun on koko elämänsä tähän saakka tehnyt patalaiskalle 16-vuotiaalle veljelle sapuskaa ja pykännyt sen likaisia kalsareita, ei koskaan ajatellut, että sitäkin voisi ikävöidä. Eikä se ollut se työ itsessään, vaan juju oli siinä, että tein sen VELJELLENI ja siitä oli hänelle ihan oikeasti HYÖTYÄ. Omien tarpeiden tyydyttäminen ei jostain kumman syystä tuota samanlaista tyydytystä kuin muiden auttaminen. Joka päivä ei olekaan pykkipäivä, ruokaa tarvitsee tehdä vain yhdelle viiden sijaan, tiskiä ei tule kerralla vuorellista, asuntoa on noin 60 m2 vähemmän siivottavana, kukkia on yli puolet vähemmän kasteltavana, nurmikkoa ei ole leikattavana eikä silitettävää ole enää kuin yhdet lakanat kerran kahdessa viikossa. 

Kotiin tullessa siellä ei olekaan enää kolmea veljeä. Taustalta puuttuu tappelu ainoasta toimivasta tietokoneesta, Tuomas Veturin tunnusmusiikki ja hiljainen metallimusiikin pauhu. Asiasta, joka ennen ärsytti, on loppujen lopuksi vaikea luopua. 

Voi olla, että kunhan se kämppis palaa maailmalta, niin alan palvelemaan ja hyysäämään sitä ihan satasella. 

(Toivottavasti ei kuitenkaan ihan karmivuuteen saakka......) 

Kannattaa nauttia ja arvostaa aina sitä mitä on. Loppujen lopuksi kaikki loppuu aikanaan - hyvä ja paha. 

Netti toimii - kaikki toimii

Vihdoin suurin piirtein kaikki normaaliin elämiseen tarvittavat työkalut ovat omilla paikoillaan ja arki on hitusen helpompaa. DNA oli toimittanut (HUOM! PYYTÄMÄTTÄ!!) uuden SIM-kortin mun Mokkulaan, koska vanha ei toiminut. Ensimmäinen ajatus: tietokonetta ei siis olisikaan tarvinnut heittää seinään. Ja ei muuta kun katsomaan Yle Areenasta Etsivä Lea Sommerin kutkuttavia jaksoja. Kuinka mulla olikaan ikävä sitä saksalaista rikossarjaa....

Tosin tänään pitää tuottaa pettymys 3-vuotiaalle pikkuveljelle (joka hyvinkin todennäköisesti on unohtanut koko asian), jonka luona lupasin vierailla tänään. Olin sekoittanut perjantain ja torstain työvuorot keskenään enkä millään kerkeä käymään tänään kotona. Mutta lupaan viedä pikkumiehen lautalla pitkin Helsingin rannikkoa. Ja ehkä mennään raitiovaunulla ajelemaan. Samalla voin hioa mun "maailman paras sisko"-statusta menemällä kannattamaan vanhempien pikkuveljien tuppukyläjoukkuetta Helsinki Cupiin. Ja kaiken kukkuraksi tarjoamalla vanhimmalle veljelle loistavaa seuraa (mun seuraa siis) vaikkapa leffan merkeissä. (Siis tv-leffan ei minkään teatterin tarjontaa.) Voihan se toisiksikin vanhin olla mukana, mikäpä ettei.

Mutta jos nyt vaikka saisin suoritettua tämän työpäivän ja raahattua torsoni työpaikalle.. :D


Aurinkoista loppuviikkoa!

:)

Huomenna se alkaa!

Makaan maailman ohuimmalla patjalla tilapäismajoituksessa vaarini lattialla enkä saa unta. Tämä on nimittäin viimeinen yöni "kotona" - huomenna nukun ensimmäisen yöni ensimmäisessä omassa kodissani.

Tästä se oma elämä vasta alkaa. :)

Kriisintai

Elämä yllättää myös ikävällä tavalla. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sain odottamattoman ja kamalan puhelun läheiseltäni, joka kertoi isoisäni kaatuneen kesämökillään ja maanneen yksin lattialla odottamassa apua 14 tuntia. Ambulanssi saatiin paikalle kun alueen kylävahti meni paikan päälle läheiseni pyynnöstä etsimään isoisääni. Menimme isoäitini kanssa heti aamusta Länsi-Suomeen sairaalaan katsomaan isoisääni ja sen jälkeen matkustimme mökille korjaamaan jäljet. Paikka oli kaaoksen vallassa - joka paikka oli täynnä tyynyjä (joita auttaja oli asetellut isoisäni helpotukseksi), tuoleja oli kaatunut ja koko mökki tuntui ensimmäistä kertaa ikävältä paikalta.

Isoisäni kuljetettiin ambulanssilla heti seuraavana päivänä oman piirinsä sairaalaan ja hän pääsi tänään kotiin. Kaikkein huolestuttavinta on se, ettei kukaan edelleenkään tarkalleen tiedä, mitä on tapahtunut - ei edes isoisä itse.

On jotain hyvääkin tapahtunut. Sain vihdoin varmuuden omasta kodista ja se sijaitsee nyt haluamallani alueella Helsingin keskustassa.

MUTTA JOS NYT KUITENKIN KERTOISIN MYÖS OMAKOHTAISESTA ONNISTUMISESTA VIIME VIIKOLTA, niin kävi niin, että menin töihin Nurmijärvelle catering-keikalle. Keikka meni hyvin ja kaikkee....paitsi että mä unohdin pyytää mun palkan.

Eli hieno homma ja taputusta olalle vaan. Jos vaikka ensi lauantaina muistaisi pyytää sitten viime lauantainkin massit. En ole NIIN hyväntekijä, vaikken nyt ihan PAHIMMASTA päästä olekaan..

Sielunrauhaa, toverit ja toverittaret!

-a

Arjen Sankarit Ja Minä

Maanantaina töissä kamala migreeni iski päälle. Buranasta ei tietoakaan, koska itselleni tuttuun tapaan olin ostanut apteekista uuden paketin ja kaikki laittanut yhteen pilleripurkkiin samaan reppuun, joka oli kotona. Ja ei kun taputusta vaan olalle hienosti suoritetusta hommasta. Lohdutukseksi ostin itselleni Pepsi Maxia (jumalten juomaa), jotka unohdin työpaikan jääkaappiin, jolloin ne oli tukun tultua kaadettu viemäristä alas. Paska.

Kakkosvaiheen suorittamisen jälkeen sain todistuksen kouraan ja painelin pois harjoitteluradalta. Kunnes......autosta tyhjeni eturengas ja jämähdin keskelle Sipoon korpee. Siis ihan oikeesti vieressä oli vaan peltoa, metsää ja ampumarata. (Ei siis ehkä millään muotoa maailman turvallisin paikka pysähtyä..) Soitin itsenäisenä naisena tietty isille. Isipä sattui olemaan Torniossa, mutta soitti naapurin Pasille, joka teki sankarimaisen teon ja tuli auttamaan ja vaihtoi autoon vararenkaan, että mä pääsin kotiin. Voi kuinka sydäntä lämmittää lämminsydämmiset ihmiset. Pakko mun on viedä Pasille vielä kahveeta kiitollisuudenosoituksena. Saatanpa vielä antaa yhden keksipaketin (Doris-keksejä, kaikki tykkää Doris-kekseistä).

Seuraavana päivänä mun veli unohti varaston avaimen sinne varaston sisään, jossa on siis mun kaikki muuttolaatikot. Ja muuttaa siis pitäisi tossa parin viikon päästä. Ja ainut vara-avain on Iisalmessa. Ja nyt ketuttaa.

Toistaiseksi torstaina ollaan vältytty suuremmilta katastrofeilta, mutta en uskalla vielä sanoa mitään, koska päivää on jäljellä 36 minuuttia. Loppuviikosta vaan sen verran, että huomenna poliisiasemalle aamulla, sitten töihin, sitten isin yllärisynttäreille ja sitten Namuun kaverin wingmaniksi katsomaan jotain sen namumiestä. Lauantaina töihin ja sieltä suoraan henksujuhliin. Ja illalla (yöllä) piipahtamaan luokkalaisia katsomaan tod.näk. jonnekin Kallion hienostobaariin (aka Kalliohoviin). Sunnuntaina nukun. Ja olen ruma. Luvalla.

WOIMAA!!

-A

Väliaikatietoja

En ole saanut haluamani asunnon välittäjää kiinni. KUITENKIN... Hehhehhee.. HOAS lähetti asuntovarauksen eilen sähköpostilla ja me taidetaan muuttaa Malminkartanoon.

Kyseinen unelma-asunto olisi siis sijainnut Bulevardilla, mutta ehkä mä nyt vaan yritän pysyä omassa sosiaaliluokassa ja tyydyn Malminkartanoon.

Nimimerkillä: Siis koko elämänsä Korsossa, Keravalla ja Jäkessä asunut.

A-P-U-A

Ensi viikko on pyhitetty toiminnalle. Saman viikon aikana olis tarkoitus suorittaa autokoulun kakkosvaihe (Mielenkiintoista, koska arvioiva ajo huomenna MANUAALIVAIHTEISELLA autolla.. Ei se olis ollenkaan paha, jos olis ajellu muullakin kuin automaattivaihteisilla autoilla inssistä lähtien.), tapetoida isoäitini olohuoneen seinä (mun salainen intohimon kohde on tapetointi), mennä kaverin wingmaniksi Namuun perjantaina katsomaan kuulemma hyvännäköistä jätkää soittamassa, lauantaina tehdä catering-keikka Nurmijärvellä ja sen jälkeen osallistua työpaikan bileisiin. Ja siis samalla tietty käydä töissä ja tehdä muuttoa kotoa. Sunnuntaina saa siis todellakin olla ruma ja krapulainen.

Huomenna (todennäköisesti kaoottisen manuaaliauton-arvioivan ajon-kakkosvaiheen-ensimmäisen-osan-suorittamisen jälkeen) teen puhelinsoittoja koskien unelma-asuntoa. Sitä ei siis missään nimessä kannata tehdä ennen ajoa, koska kaaos voi muuttua helposti katastrofiksi, jos uutiset langan päässä ovat huonoja ja päädyn asumaan pahvilaatikkoon Rekolan aseman alle. Toisaalta palkan tultua voisi hommata tällaisen. Kuulemma sais 11 eurolla.



Koska tuleva viikko kauhistuttaa jo nyt, aion lohduttaa itteeni luettelemalla mun lempitapoja rentoutua yksin:

• Katsomalla Puutarhaetsiviä. (Siis kuinka jännä ammatti olla puutarhuri, kun aina löytyy ruumis ja rikos tulee ratkaistua.)
• Katsomalla Criminal Minds joka päivä Foxilta. Unohtamatta Family Guyta ja American Dadia. 
• Syömällä sipsejä (no okei, Bravo-sipsejä, jotka on täynnä natriumglutamaattia) ja juomalla Pepsi Maxia. Ehdoton lempijuoma.
• Lukemalla Johanna Tukiaisen ja Martina Aitolehden blogia. (Koukuttavaa kerrassaan, vaikka millään tasolla ei ajatusmaailmat kohtaa.) 
• Täyttämällä Metron ristikoita. (Siis kuinka monessa muussa lehdessä on vastauksen mukana?!??!)
• Silittämällä lakanoita ja katsomalla telsua samaan aikaan. (Siis huvi ja hyöty samassa paketissa!)
• Syksyllä mustikkametsäily ja ehdottomasti marjojen perkaminen terassilla illan hämärtyessä kuunnellen taustalla Yle Suomea... Aaahhhhhhaaahhh..!!!!
• Kalastaminen. (Tai siis soutaminen ja muiden kalastamista katsominen. Mä en voi koskea kalaan. En elävään tai kuolleeseen, ihan liian limaisia.. Byyyhhhyyhhyyiiii!!!)

Hmm.. On niitä varmaan muitakin, mutta ei nyt muistu suuremmin mieleen. 

Hyvää viikkoa kaikille ja jos saan kiinni huomenna aamulla sen asuntonaisen, niin pakko postaa lopputulos!!! 

(Paitsi jos on liian huonoja, niin murrun ja vaivun niin syvään itsesääliin, että mut on pakko onkia sieltä pois.) 

- xD

No okei....

Olihan se työvuoro ihan hemmetin pitkä, kiireinen, raskas ja täynnä outoja asioita:

• Aamulla avaamisen jälkeen yritettin ostaa eri firman kupongeilla kahvia. Sama heppu siis ei millään ymmärtänyt, että Hesburgerilla ei ole meidän kahvilan kanssa mitään tekemistä. 
• Kaksi hawaijipaitamiestä halusi ostaa päärynäsiideriä...kahvilasta.. Just. 
• Treffipyyntö vakiahdistelijalta --> koki täystyrmäyksen
• Kahvi melkein loppui (Kyllä, kahvilastakin voi loppua kahvi...)
• Pahimman ruuhkan aikaan sisään tunkee tukku- ja kahvikuorma. Pakasteet melkein vaarassa sulaa. Samoin mielenterveys. 

Kotona kaaos, muuttolaatikot tukkii tiet ja koti kadoksissa. Onneksi on kesä ja voi nukkua teltassa. 

Pärinää päässä

Tulin just kotiin töistä ja kyllä pikkuriikkisen latistaa ajatus siitä, että mun pitää herätä sinne samaan paikkaan viiden tunnin päästä uudestaan. :) Mutta positiivisena kannattaa pitää mieli, sillä aamuvuorot menee nopeasti, siellä käy ihan uskomattoman ihania asiakkaita, työkaverit ovat huippuja ja työ itsessään mukavaa. Ja pääsee jo kahdelta kotiin ja leipomaan ystävälle täytekakkua ylioppilasjuhliin. Tää on tärkeetä, koska teen sen lahjaksi ja kakku on aina kaiken keskipiste. :) Tänään oon jo käyny kakkuhärpäkeostoksilla ja huomenna leivon itse kakkupohjan jo valmiiksi pakkaseen ja väsään kukat koristeeksi valmiiksi kuivimaan. TÄN TÄYTYY ONNISTUA!!!

Pikku hiljaa alkaa myös tulemaan kaikki viime jakson arvosanat tietoisuuteen. Mun lupaus ja elämänmuutos piti ja sain tosiaan kaikki raportit, työt ja etätehtävät palautettua ajallaan ja kunnialla oikeaan paikkaan. Vaikka tämän pitäisi automaattisesti aina mennä näin, tuntuu se silti hyvältä ja olen jopa hieman ylpeä itsestäni. (Heh heh..) (Paitsi espanjan reputin......noloa, vaikka tiesin sen kyllä. Asennevamma otti vallan, enkä edes yrittänyt vastata puoliin tehtävistä. (Motivaatio tässäkin -89))

Nyt taas pärisee espresson voimalla, katotaan päriseekö neljältä aamuyöllä mikään muu kuin herätyskello.

Aurinkoenergiaa viikkoon!!

Muistutuksena, vaikka aina ei siltä tunnu

Selkäänpuukottamisen makua...

Mä inhoan ryhmätehtäviä tuntemattomien ihmisten kanssa yli kaiken. Joka ikinen kerta, kun massaluennolla opettaja on saanut kuningasidean yhdistää jokaiselta luokalta yksi henkilön yhteen kolmen hengen ryhmään tasan kukaan muu ei ole hymyillyt, kuin opettaja itse. Se, että "näin tutustutaan uusiin ihmisiin ja verkostoidutaan" on pelkkää paskaa ja todellisuudessa ryhmän jäsenistä tulee toisilleen pelkkiä karttamisen kohteita.

Mun tapauksessa kyseessä oli kolmen hengen ryhmä, jonka kaksi muuta jäsentä opiskelevat samaa linjaa eri luokilla. Kysymys numero 1: Kuka on jo nyt ulkopuolinen? Opettaja antaa tehtävän tekemiselle 8 viikkoa aikaa. Kaikki tietää jo nyt, että sen tehtävän tekeminen menee viimeiselle viikolle. Motivaatio oli -89 jo 8 viikkoa sitten.

Kysymys numero 2: Miten helppoa on osallistua keskusteluun ja tehtävän tekemiseen, kun a.) "hupsista, mä oon antanu sulle mun vanhan numeron :) !" b.) Joo me lähetettiin sulle sähköpostia, etkö sä saanu sitä..?" (Sain kyllä, päivää ennen tehtävän palautuspäivää.)
Vastaus: Aika v*tun vaikeeta.

Kyllä on mukava mennä nettiin katsomaan sitä "meidän" ryhmätyötä, kun kaikkien tekstien perässä lukee ihan omin pikku kätösin kirjoitettuna, kuka tai ketkä sen on kirjoittanu. (Siis ihan vain sitä varten, että opettaja näkis, kuka sitä EI OLE kirjoittanut.) Kiitän nyt itteeni vaan sen takia, että olen tehnyt sinne JOTAIN. (Luonteeni vastaisesti annoin itselleni luvan olla kerrankin yhtä v*ttumainen takaisin ja kirjoitin kaiken mun kirjoittaman jälkeen oman nimen.) Kunhan nyt sais ees ne opintopisteet ja sais ton koulun tältä vuodelta purkkiin. Lakkais tää stressi ja hiustenlähtö. :P

Kaikkein lohdttavinta on se, että mä itse tiedän, etten mä toimisi noin. Jokainen tekee itse sen päätöksen, kuinka paljon on mukana ryhmän toiminnassa. Mä olisin halunnut osallistua enemmän, ehkä olisin voinutkin, mutta se oli todella hankalaa. Sitten on aina se vaara kolmen hengen ryhmissä, että yksi on aina se ulkopuolinen. Joskus näinkin päin. (Nyt taas tietää, ketä kohtaan luodaan laserkatseita ensi lukuvuonna.)

Onneksi tänään on töitä ja ketutusta saa purkaa tomaattien pilkkomiseen.

Opetus: Verkostoituminen on parasta silloin, kun tarkoituksena ei ole verkostoitua.

-A

Sunnuntai ja pää täynnä tyhjää

Tiedoksi vain kaikille, jos ette ole sattuneet huomaamaan seuraavaa:

• olen töissä kahvilassa
• kahvilassa on käytössä espressokone ja siis mahdllisuus tehdä kaikkia erikoiskahveja
• eilen oli matsi --> kahvila tyhjä, pitää keksiä itselle viihdykettä
• houkutus tehdä kahveja on suuri
• yhdessä lattessa on normaalisti 2 espressoshottia
• mä join niitä 3 eli eilen tuli nautittua 6 espressoa. 
• Espressossa on kofeiinia
• TOISIN SANOEN MÄ EN KÄRSI UNETTOMUUDESTA, VAAN IDIOOTTINA PÄRISEN KOFEIINILLA
• Kaikkein nolointa on myöntää se, että tajusin tän vasta tällä viikolla..

Toinen huomautus: mulla ei ollut krapulaa torstaina, koska keskiviikkona alkoi koko touhu vit*uttaa niin ankarasti, että oli pakko mennä kotiin jo kymmenen kieppeillä. Krapula oli siis kotona siinä 12 aikaan yöllä ja aamulla aurinko paistoi kauniisti risukasaan. Hommat meni Alppipuistossa luokkalaisten kanssa just niin kuin mä pelkäsin (ellei pahemmin) ja samana iltana vapautin itseni kaikista kahleista. Tämä kesä on nyt mun. Todisteena siitä jo nyt muikeet auringonpolttamat katkaravunväriset kädet ja pultsarirajat. 

Eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa! 

Anteeksi häröilyni, mutta niin kuin tiistaina sanoin, teitä on jo varoitettu. 

-A

Murroksen Kynnyksellä

Huomenna loppuu koulu. Huomisesta lähtien mulla ei ole koulua lokakuun puoleen väliin saakka. Pitkässä ajassa kerkeää tapahtumaan paljon muutoksia - toivottavasti.

Todellisuudessa mulla menee asunto alta kahden viikon kuluttua. Toisin sanoen HOASilla on kaksi viikkoa pelastaa mut ja mun tuleva kämppis iloisesti lähettämällä tekstiviesti vapaasta asunnosta (KUNPA SE EI OLIS ESPOOSTA!!!!!!) Ei siis siinä, voi joku muukin sitä tarjota (halvalla) ja pelastaa mut silläkin tavalla. Tiedoksi vain kaikille tyypeille, jolla on liikaa tyhjiä asuntoja, että kyseessä on 2 työssäkäyvää opiskelijatyttöstä pääkaupunkiseudulta vailla vakinaista asuntoa. Sarjamurhaajat ja pervot älkööt vaivautuko, mulle on opetettu potkunyrkkeilyä!!! (Tosin sain siitä mustan silmän vyön sijaan.)

Huomisen viimeisen koulupäivän jälkeen tapaamme kenties viimeisen kerran luokkana nykyisessä kokoonpanossa. Kesä ja tuleva syksy muuttavat monen suunnitelmia elämän suhteen. Voi olla, että olo tulee haikeaksi tai raukeaksi (riippuu kuivan siiderin määrästä), mutta erään tarinan loppu häämöttää. Ympyrät sulkeutuu kaikki aikanaan. Koulu loppuu, mun joskus mennyt mahdollisuus saada suhteenkaltainen tynkä on lopullisesti kadonnut ja tunnen oloni taas yksinäiseksi.

Mahdollista on myös se, että huomenna puhdistetaan ilmaa. Sana on vapaa tietyn promillerajan ylittyessä. Luojan kiitos välissä on puolen vuoden hengähdystauko. Lokakuussa on helpottavaa huomata, kuinka ihmisiä ikävöi. Silloin vasta huomaa, miten tärkeitä kaikki on ja kuinka paljon nämä ihmiset mulle merkitsee.

Päivitystä pukkaa jälleen kevyehkön torstaisen krapulan jälkeen (ei siis mitään perseilyä tiedossa). Lisää arkipäivän filosofiaa ja päätöntä pohdintaa.

Rakkaudella, A.

P.s. Loppuviikosta tiedossa avautumista ja ajatuksia siitä kaikkein vaikeimmasta aiheesta. Sävy on sitten surullinen. Kaikkia on varoitettu.

Korkea Aika Asettaa Itselleen Tavoitteet

Perjantaina kouluviikon lopun kunniaksi piipahdin kahden ystäväni kanssa Kallion kautta Funky Burgerissa testaamassa sikäläistä ruokatuotetta (muy bien). Hampparien jälkeen jatkoimme Apollon After Workiin, jossa tuli tuttuun tapaan pohdittua syntyjä syviä, vaikka alkoholilla ei sen kanssa (kumma kyllä) nyt ollutkaan mitään tekemistä. Huomasin kuinka helpottavaa on asettaa itselleen tavoitteet. Tai oikeastaan saada selville, mitä ne tavoitteet voisivat olla. Kun maailman vaikeimpaan kysymykseen elämän tarkoituksesta ei löydy virallista vastausta, täytyy se jokaisen itse keksiä. Ilman tavoitteita ei ole suuntaa. Ilman suuntaa tunnen olevani eksyksissä.

Vaikka vannon olevani pitkän linjan spontaaniuden perikuva, haluan elämälleni raamit. Tunnen nyt suurta helpotusta, koska mielestäni sain asetettua itselleni edes pienen välietapin matkalla tavoitettani. En paljasta tavoitettani tässä, sillä voi olla, että matkani määränpää muuttuu vielä tuon ensimmäisen välietapin jälkeen.

Sain energiaa ja syyn jatkaa taas elämääni helpotuksella ja lohdulla siitä, että ehkä joskus löydän paikkani (tästä?) yhteiskunnasta. :)

Että tässä tällaista arkipäivän filosofiaa suoraan Karhupuistosta kello 1.45 paikallista aikaa.

Hyvää yötä.

-A

Jaxaminen Äärirajoilla

Tilan päivitystä seuraa:

Mutta ennen normaalia valitusta kerron kauan kaivatut tulokset kokeestani, jonka piti sijoittua puistoon --

En siis koskaan päässyt ihan puistoon saakka, vaan päädyttiin Länsi-Pasilaan parvekkeelle. Mutta tosiaan jos joskus sinne saakka pääsen, niin raportointia seuraa.

Maanantaina tuli käytyä Ekbergillä Bulevardilla aamiaisella. Tuttuun junttityyliini hain santsia 5 kertaa, avasin housuista napin ja kehuin suureen ääneen kahvilan (siis aivan mielettömän upeaa) vessaa kaikille kavereille. Suosittelen. Oli siis se aamiainenkin ihan ookoo.

Seuraavat kolme tuntia tuli vietettyä hyvässä seurassa Espan puistossa. (Naamaa kiristi töissä loppupäivän, mikä on aika kummallista, koska mun broileri-ihoon ei yleensä tartu aurinko IKINÄ.) Latten kävin myös nauttimassa mbarin terdellä ennen vuoron alkua. Kyllä taas kelpas. :D

Tänään tuli väännettyä puoliluovuttaneena espanjan ainetta siiderin äärellä keskellä koulupäivää. Sivusimällä samalla tuli vilkuiltua lätkämatsien koosteita. Enemmän kyllä kiinnosti se, jos katsomossa oli enemmän kuin 5 kannattajaa. (Harvassa kuulkaas oli.) xD

Torstaina palkkapäivä ja yritän jostain löytää edullisen mutta taitavan kampaajan. Mulla on letillä pituutta puoli metriä, joista kaksihaaraisia 25 cm. JOTAIN ON TEHTÄVÄ!!! (Sen siitä saa, kun välttelee saksia 3 vuotta.)

Huomenna aamulla olutluento, jonka jälkeen maistellaan viinejä, toisia oluita ja chiliä. :D Niille, jotka ajattelee, että mun elämä on pelkkää ryyppäämistä, niin se on vain puoliksi totta. Koulu (ravintola-ala) kattokaas pakottaa dokaamaan keskellä koulupäivää. :P

Duuniakin painetaan iltaan saakka!

Hyvää viikkoa kaikille ja jaksamista! :D

Elämä Voi Olla Joskus Tuskaa

Wow.. Kylläpäs mä sitten osaankin yllättää itseni. Nimittäin sillä kuinka surkea mä oon. (Ihan ristinollassakin, siinäkin olen ihan paska.)

Aamulla (yöllä) neljältä herätys kuvitteelliseen aamuvuoroon. Viideltä puhelu: "tulekin lauantaina aamuun ja mene nyt kouluun." Okei, näin tehdään.

Noohh.. Tietysti espanjan tunneille aamulla suurella innokkuudella ja tarmolla. Kunnes totuus iski mahaplätsin tavoin keskelle vatsaa:

• mä en tainnutkaan olla ollenkaan paikalla viime tunnilla
• en siis ole tehnyt läksyjä
• en siis tiedä, mistä puhutaan
• ensi kerraksi pitää palauttaa aine ja pitää esitelmä revontulista (Kuinka moni 2 kurssia espanjaa opiskellut osaa pitää esitelmää jostain fuckin revontulista?!?!)
• "Ai niin joo, viideltä oli ne uusintatentit!!!!!!"
• "Ai tarviiko sinne kokeeseen laskinta..?" (Vastaus: Kyllä tarvitsi.)

Hmm.. Jaksaako vielä vai onko tuo luovutus, joka koputtaa oveen?

Onko tuo kevätväsymys vai kevätintous, mikä haluaa pitää ahterin pois koulunpenkiltä? Miksi Kaisaniemenpuiston kukkulainen ja kolea nurmimaa tuntuu mukavammalta istua kuin koulun pehmustettu ja lämmin penkki? Siitä otamme selvän lauantaina. Nyt kotiin, perjantai- ja lauantaiaamut painetaan töitä ja lauantai-ilta (toivottavasti myös yö) suoritetaan kokeellista tutkimusta aiheesta istumismukavuus puistossa. Toivottavasti kukaan tutkimukseen osallistuva ei saa virtsatientulehdusta tai muitakaan ikäviä tauteja.

Tutkimustulosten raportointi seuraa toivon mukaan sunnuntaina. Kokemusten perusteella siinä iltasella hämärän laskeuduttua.

Malja kaikille surkimuksille. Maailma olisi tylsä paikka ilman meitä.

Ja hei.. Pitäähän jonkun viihdyttää täydellisiä ihmisiä.

:DDDD

Arki jatkuuuuu

Huuhhuh. Onneksi vappu on vaan kerran vuodessa. Eilen oli sen verran järisyttävä dagen efter että toista saa hakea. Sen verran pakko sanoa, että jos jonkun mielestä nuorena jaksaa, niin saa kuokkaan.

Itse juhla oli tosin oikein mukava ja tuli vilistettyä pitkin Helsinkiä. Yö päättyi Kuudennen Linjan kautta Mäkkärin nugettitiskille. Sain vapun kunniaksi valita 6 eri dippiä. Jostain kumman syystä otin kaikki samaa.. Tuli vietettyä aikaa kavereiden kanssa kahdessa eri puistossa. Mukana oli kylmälaukullinen ruokaa ja juomaa. Juomat kähvelsi joku pitkäkyntinen (tiedän kyllä kuka) ja ruoat jäi pitkälti mun osalta syömättä koska tuli kiire Kallioon. ;) Kotona olin jo 4 jälkeen ja seuraavana päivänä elämä alkoi näyttää inhimillistä puoltaan siinä viiden aikaan päivällä.

Illalla menin vielä leffaan katsomaan Project X:ää, joka oli tosi hyvä. Elokuvanautinto vain oli vähän huono, koska piti katsoa melkein 2 tuntia toisten ryyppäämistä samalla kun itsellä on vielä krapulan jälkioireet päällä.

Tämä aamu alkoi viinitentillä ja tarkemmin viinin maistelulla. Jos jotain siinä osiossa meni oikein, niin se oli viinin väri. Muuten haisi alkoholille (yök) ja maistui valkkarin ja Pepsodentin sekoitukselta. Olisi varmaan pitäny neutraloida suu vedellä kunnolla ennen maistelua niin olisi saanut hammastahnan maun pois. Ihan sama, kirjallinen osio meni läpi (huikeat 58 prosenttia oikein).

Hyvää viikon jatkoa ja energialla eteenpäin! :)

Porkkanakakkua

Porkkanakakkua äitin nyyttäreille. 

Vapputervehdys aurinkoisesta Korsosta!!!

Tänään sain kunnian tehdä porkkanakakkua äidin työpaikan nyyttäreille. Päälle iski vähän kilpailuhenki ja mun oli ihan pakko ruveta hifistelemään koristelun kanssa. :P Joku kuulemma oli viemässä vaan viinirypäleitä.. Phyh sanon minä ja tein kakun niin hyvin kuin vain osasin. :)


Mutta hyvää vappua! Kalliossa tavataan..? :D

Ensimmäinen Kuva

Synttärikakku

Mun oli pakko laittaa yksi kuva blogiin, koska mun veli oli sitä mieltä, ettei kukaan jaksa edes vilkaista koko sivustoa, kun se on täynnä pelkkää tekstiä. Laitoin kuvan 11.4. tekemästäni minttukakusta. Joten Alexander, ole hyvä. xD

Täydellinen Suunnitelma

Okei.. Tilanne on nyt se, että mulla on parin viikon aikana ollut pieni ongelma, jolla saattaa tulevaisuudessa olla suoraan sanottuna vituttava vaikutus mun sosiaaliseen elämään. Nimittäin meidän luokalla on ollut tehtävänä järjestää sitsit vanhemmille luokille ja meille. Teemaksi valittiin "Pultsarit Paratiisissa". Rajattomasti juotavaa ja ruokasponssia Suomen yhdeltä suurimmalta valmisruokavalmistajalta.

Ja minä olen töissä.

Sitsipäivänä kello 14-22 ja seuraavana aamuna 06.15-14. Koska olen kaukaa viisas, osallistun tunnin ajaksi jatkoille Coca-Cola-linjalla, menen junalla kotiin ja aamulla pirteänä töihin. Kerkeän näkemään kaikki (tod.näk. hirveessä jurrissa koko porukka), kuulemaan hienoimmat käänteet, sanoa osallistuneeni sitseille ja tyytyväisenä myhäillä seuraavana päivänä, koska olen ainoa ilman jäätävää darraa.

Asenne ratkaisee! Ensi kuun 10. päivä on paras päivä, koska silloin on palkkapäivä. Ja silloin viimeistään ketutus lakkaa kun saan lepyttää silmiäni plussan puolella olevassa tilin saldossa. :)

Muistakaamme, että katkeruus vanhentaa ja tuhlaa vain omaa energiaa. Vanhana jokainen näyttää juuri siltä, miten naamaansa on nyrpistänyt nuorempana. :)

Tappoviikko(ko)

Helloooo!

Olen ihan varma, että ensi viikon aikana katson koko blogia vasta sunnuntaina. Luvassa on pitkää päivää niin koulussa kuin töissä. Sunnuntai olkoon pyhitetty lepopäivä - siis koulukirjojen parissa. Luvassa on sanakokeita, tenttejä, oppimispäiväkirja, raportti ja etätehtävä. Phhyyhhh, ihan pala kakkua toisin sanoen. (Ei ihan oikeasti, jos tästä periodista selviän hengissä, niin matkani kohdistuu Kalliolle kukkulalle parille palkitsevalle..)

Asiasta kukkalaatikkoon. Ensi viikolle toivoisin rohkeutta. Mä en ole mitenkään erityisen hengellinen ihminen tai unien tulkitsija, mutta viime aikoina olen nähnyt unia, jotka ovat herättäneet vahvoja tunteita. Unet itsessään ovat  olleet ihan tavallisia, mutta henkilöt niissä ovat olleet pääosassa ja nimenomaan tunteeni unessa olleita henkilöitä kohtaan. Viime yönä näin unta, että tavallaan petin minulle tärkeän ihmisen. Heräsin keskellä yötä niin kamalaan syyllisyydentunteeseen, niin että pitkin päivää olen kokenut pientä masennusta asian takia. :S Huomasin, että vaikka se ei oikesti tapahtunut, miten pahalta minusta tuntuisi pettää kyseistä henkilöä ja kuinka paljon hän minulle merkitsee. Toivoisin vain, että olisin kyseiselle ihmiselle vähintään yhtä tärkeä.. Aina välillä on hyvä asia kertoa läheisille, kuinka paljon he merkitsevät, vaikka vastaus ei olisikaan toivottu tai samanlainen. Ja vaikka vastaus olisi latistava ja tönkkö, kuten: "no hyvä, että seura kelpas", niin ainakin on itse yrittänyt ja sanonut omat tuntemuksensa ääneen. (Kyllähän se tuntui pieneltä mahaplätsiltä.. xD) Kun sen kerran sanoo, niin ei pitäisi olla mitään kaduttavaa.

Rakkautta ja voimia!! :D

<3

Kadonneen Kaverin Metsästys

Tässä olen huomannut, että AINA kannattaa nauttia niiden kaverien läsnäolosta, joita minulla on juuri NYT. Lukion aikana minulla oli hyviä kavereita. Kaikkein kamalinta on se, että vasta nyt, siis melkein vuosi lukioni päättymisen jälkeen, huomaan etääntyneeni heistä kaikista. Milloin lakkasin pitämästä yhteyttä? Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, että ehkei heidän kaveruutensa loppujen lopuksi merkinnyt minulle niin paljon. Totta kai nautin heidän seurastaan ja pidin todella paljon heistä kaikista, mutta kun elämä vei meidät eri suuntiin.. Korvaamme menetetyt ystävät uusilla.

Juuri tällä hetkellä voin sanoa rakastavani uusia kavereitani ja ystäviäni. Olisin äärettömän surullinen, jos menettäisin yhdenkin heistä. Sellaisista ihmisistä, joista välittää, kannattaa pitää kiinni. Siksi suren nyt sitä, kun eräs kaverini lopetti koulun kesken ja jätti luokan. Tiedän jo nyt, että yhteydenpito vähitellen lakkaa. Työkiireet vievät voiton ja aikataulut menevät ristiin. Toisella saattaa olla enemmän motivaatiota olla yhteydessä, kuin toisela. Voin kiittää onneani siitä, että meillä on ollut niin suurella kuin pienelläkin porukalla hauskaa ja ikimuistoisia hetkiä. Kuolemattomia lausahduksia ja sisäpiirin vitsejä. :D

Vielä en kuitenkaan ole valmis luovuttamaan. Tällä kertaa haluan yrittää tehdä poikkeuksen ja olla yhteydessä myös luokioni aikaisiin ystäviin. Jokainen on vuoden vanhempi ja viisaampi ja osaa arvostaa ystäväpiiriä enemmän.

En halua kuin toivottaa kaikille vanhoille, nykyisille ja tuleville kavereille sekä ystäville kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa. :) Tuttavuuksia tulee ja menee, mutta ystävistä pitää pitää kiinni. Vaikka välillä kaipaamme rauhaa, niin loppujen lopuksi emme kukaan halua jäädä yksin.

Tehkäämme jokaisesta päivästä ystävänpäivän! <3

Ensimmäinen Työpäivä

Kello on 22.59 Suomen aikaa ja palasin juuri kotiin ensimmäisen kahvilatyöpäiväni jälkeen. Koko viimeyön näin kaiken maailman painajaisia siitä, miten koko päivä olisi kamalan vaikea ja raskas. Todellisuudessa alku oli takkuileva, sillä metrolinja Ruoholahdesta Mellunmäkeen ja Vuosaareen oli poikki JUURI silloin, kun minun piti mennä töihin kahdeksi. Loppujen lopuksi myöhästyin TUNNIN (?!?!?!), jota vieläkin harmittelen kamalan paljon. En voi itse sietää kamalaa myöhästelyä, eikä se todellakaan kuulu tapoihin. Onneksi pomoni oli ymmärtäväinen ja loppupäivä sujui hyvin. :) Onnistuin jopa yllättämään itseni, sillä sisäistin mielestäni paljon asioita lyhyessä ajassa.

Sain opittua paljon uusia juttuja ja kahvit alkavat pikku hiljaa tulla tutuiksi. Omia suosikkejakin alkaa löytyä. :) Työaikakin on ihan hyvä, vaikka koulusta pitää hiippailla noin tuntia aikaisemmin työpäivinä pois.

Nyt on pää pikkasen pipi huonosti nukutun yön ja pienen stressin takia. Nyt nukkumaan ja huomenna aamulla saa maistella hyvässä lykyssä taas monia monia viinejä ravintolajuomien tunnilla. :D

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja paljon jaksamisia! Toivotaan, että metroillekin riittää jännitettä. <3

Ahhhh... Tehtävät tehty.. (Ainakin melkein)

Nyt on oikein hyvä olo. Raportit (melkeen kaikki) on tehty ja palautettu. Oppimispäiväkirja on palautettu ja siitä tuli paljon parempi kuin osasin odottaa. :D

Kummallista, kuinka itseään huijaa ja aiheuttaa itselleen turhaa stressiä venkoilemalla ja venyttämällä tehtävien tekemistä ja palauttamista. Tälläkin kertaa mulla meni tunti saada koko homma tehtyä. Tuntui muuten tosi hyvätlä (noooottt) palauttaa tehtävä palautuslaatikkoon, kun alla lukee, että se on yli 100 päivää myöhässä.. -.- Ei ansaitse taputusta olalle.. ;) (Kiitän kaikkia HYVIN kärsivällisiä opettajia, jotka yhä kiltisti käytävällä jaksoivat muistuttaa ja antoivat mahdollisuuden vielä saada opintopojoja.)

Huomenna kun astun uudelle vuosikymmenelle mun ikähaarukassa, niin lupasin tosiaan itselleni ryhdistäytyä ja saada kaikki (SIIS IHAN KAIKKI) tehtävät palautettua ja tehtyä ajallaan. Uudistus alkaa jo huomenna. No okei, jää mulla yksi raportti roikkumaan, mutta SEN JÄLKEEN kaikki. :)

Ja aivan varmasti kokeisiinkin aion lukea kaikkiin...ainakin vähän. :P No ei nyt vaiskaan, menee pää vielä ihan sekaisin. Yksi kouluun liittyvä uudistus kerrallaan. Jos kesän aikana sais vähän puhdistettua aivoja töiden ohella ja syksyllä kattois uudestaan. :D Ehkä sillon olis uutta puhtia ja jaksamista.

Hyvää pikkulauantain jatkoa! Tukekaamme toisiamme ja levittäkäämme hyvää oloa. <3

Askel Lähempänä Maalia

Pakko vaan laittaa tälleen koko maailman nähtäväksi, että mä sain jo YHDEN kokonaisen RAPORTIN tehtyä ja toinen jos kolmaskin on huomenna palautettu!!!!!! <3

Huomenna voi siis ihan rauhassa pestä ikkunoita  ja nauttia keväästä. :P Tietää ainakin, että kouluhommia on saanut eteenpäin.

Uuuuuhhhhh, nyt menee lujaaaa!!! :DDD

Sunnuntainen tilannekatsaus

Niin kuin arvata saattaa, en ole saanut aikaiseksi vieläkään yhden yhtä raporttia, oppimispäiväkirjaa tai annoskorttia.

MUTTA!!!! Olen kuin olenkin tehnyt ruotsin ja espanjan läksyt sekä järjestellyt kaikki koulumateriaalit hienosti kansioihin. Saatoinpa hieman harjoitella kirjanpitoakin. Eli tähän saakka ei ole ollut ihan niin rappiollinen pääsiäisloma kuin osasin odottaa. HYVÄ MINÄ!! :D

Ei siis mitenkään ole tarkoitus tässä ylistää itteeni, mutta vaihdoin jopa kukalleni (Jo vuoden pysynyt hengissä hyvin [siis HYVIN] vähäisellä hoidolla!!!!) mullat. Ressukalla oli niin pieni kukkaruukku, että meinasi tukehtua siihen kaikkine juurineen.. :)

Täytyypä nyt vielä mainita se, että siivosin vaatekaapin (mulla ei ole ollut pääsiäisenä oikein sosiaalista elämää) ja huomasin, että kaikki mun vaatteet mahtuu varmaan yhteen (1) jätesäkkiin. Siihen jätesäkkiin lasken siis mukaan kengät, takit ja loput vaatteet. Voin siis ihan hyvällä omalla tunnolla ostaa joskus vaikka yhden paidan lisää, eikä se välttämättä huku mun vaatetulvaan...

Ensi viikolla lisää uusista aluista. (Tämä neiti täyttää vuosia ja siirtyy seuraavalla vuosikymmenelle.) Saatan sen kunniaksi ehkä jopa kipaista Kalliossa.. Ken ties.. ;)

Aikaansaamattomuuden Tuskaa

Miksi mä olen niin saamaton?

Mulle on annettu selkeät ohjeet, deadlinet ja lisäaikaa saada palautetuksi tietty määrä tehtäviä, enkä mä silti saa mitään aikaseksi. Mua itseänikin hirvittää ja hävettää ja harmittaa olla näin idiootti. Miten mä saisin itteeni potkittua eteenpäin?? SIIS AINA KYLLÄ JAKSAA KALLIOSSA ROIKKUA, MUTTA EI SITTEN MILLÄÄN AVATTUA KONEELLA EDES WORDIA!!

Mulla on kamalan huono omatunto, koska mä tiedän, että jos mä en saa tehdyksi mulle suunnattuja koulutehtäviä, niin mä vaan tuhlaan verorahoja ja vien koulupaikkaa joltakulta huippuopiskelijalta. 

Joten nyt mä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon itselleni, että jokaisen tehtävän saan palautettua PÄÄSIÄISEN LOPPUUN MENNESSÄ. Pakko. 

Rauhaa ja rakkautta kaikille. Ja voimia suorittamiseen!!!!!   

Sunnuntain Tuskaa

Huhhhuhhhh...

Kello on Suomen aikaa 17:21 ja elämä alkaa vihdoin näyttää valoisan puolensa. Suomeksi sanottuna maailman kolmanneksi kamalin darra alkaa viimein osoittaa heikentymisen merkkejä. Pääkipu tosin muistuttaa varmaan koko loppupäivän eilisestä viskipaukusta. EN suosittele, kamalaa myrkkyä.

Olin eilen ystäväni kanssa hänen ystävänsä synttäreillä ja pääsimme keilaamaan. Oma esitykseni alkoi heikosti, mutta alkuharjoittelun jälkeen raivasin tieni voittoon!!!! Oli siinä tosin kilpakumppaneilla pelin aikana nautittuna muutama neuvoa-antava, jotka saattoivat vaikuttaa heidän suorituksiin. Kannattaa siis muistaa: Voitto on varma, kunhan muut ovat ennen sinua humalassa.

Oli mukava tutustua taas paremmin ystäväni Ailan ystäviin. Keilaamisen jälkeen nimittäin menimme Ailan toisen ystävän juhliin, joissa meno oli loppua kohden aika mielenkiintoista. :D Juopotteluunhan se johti, mutta onneksi nukkumapaikka löytyi Ailan vierestä. Koko unensaannin tuntisaldo oli varmaan 4 tuntia. Sen siitä saa, kun hihhuloi viiteen asti aamulla ja aurinko alkaa paahtaa ikkunan läpi kahden tunnin päästä.

Aamulla sitten käppäilin kotiin ja itsekseni tuumailin, että onpas sitä yllättävän hyvä olo! No totta kai olo on hyvä, jos on vielä ihan humalassa.. Kotona iski krapuloiden äiti eikä tilannetta helpottanu se, että kotona järjestettävän näytön ajaksi piti mennä evakkoon 2 tunniksi..minnekkäs muualle kuin sunnuntaiseen perhehelvettiin IKEAan.  Siitä sen verran, että tuli sohvaosastolla tehtyä monta testi-istuntoa, kaikki sängyt tuli kokeiltua ja IKEAn ravintolan lastenpuolen ruokapöydällä saa ihan hyvät väliunet samalla kun muu perhe vetää lihapullia.

Toivotan hyvää, rauhallista, pehmeää ja hiljaista sunnuntaita kaikille!

Ja muistakaa: Sunnuntaina saa olla ruma. 

RAHAAAAAA!!!

Joulukuussa pärähtää! Nimittäin veronpalautukset! Yhteensä 328,10 euroa!! Kylläpäs köyhänä on mukava huomata, kuinka hyvin tienanneena on joskus maksanut liikaa veroja.. Ahhhhhaahahaahhh..

Taidan viedä rakkaan tädin syömään kiitokseksi siitä, että hän on tehnyt saman mulle jo monta kertaa.

Ja loput luonnollisesti saatan nauttia jollain muulla tapaa kuin syömällä.

Aamuisen Tuskan Lievitykseen

Rauhaa, ihmiset..

Luomisen Tuska

Ihan kevyellä kateudella katson, kun rakas kanssabloggaajani Aila kirjoittaa näppäimet syyhyten opiskelijaelämän monista ulottuvuuksista ja onnistuu muutamalla rivillä kiteyttämään nykyisen elämäni suurin piirtein muutamaan lauseeseen.

Kun yhdessä kuljemme pilkun jälkeen Kalliosta kohti Kurvin bussipysäkkejä samalla pohtien maailman mittakaavalla mitättömän elämämme syvimpiä tarkoituksia tajuan, että juuri nyt on tämän aika! Elämä on liian lyhyt elettäväksi vain järkevästi, ravitsemussuosituksia noudattaen, jokaiseen tenttiin lukien ja kaikkien raporttien palauttamiseen deadlineen mennessä.

Erään elämää viisaamman henkilön mukaan: Me ollaan nuoria ja nuorena saa tehdä hölmöjä asioita.

Ihan hyvä asia muistaa tälleen viikonlopun kynnyksellä.