Tappoviikko(ko)

Helloooo!

Olen ihan varma, että ensi viikon aikana katson koko blogia vasta sunnuntaina. Luvassa on pitkää päivää niin koulussa kuin töissä. Sunnuntai olkoon pyhitetty lepopäivä - siis koulukirjojen parissa. Luvassa on sanakokeita, tenttejä, oppimispäiväkirja, raportti ja etätehtävä. Phhyyhhh, ihan pala kakkua toisin sanoen. (Ei ihan oikeasti, jos tästä periodista selviän hengissä, niin matkani kohdistuu Kalliolle kukkulalle parille palkitsevalle..)

Asiasta kukkalaatikkoon. Ensi viikolle toivoisin rohkeutta. Mä en ole mitenkään erityisen hengellinen ihminen tai unien tulkitsija, mutta viime aikoina olen nähnyt unia, jotka ovat herättäneet vahvoja tunteita. Unet itsessään ovat  olleet ihan tavallisia, mutta henkilöt niissä ovat olleet pääosassa ja nimenomaan tunteeni unessa olleita henkilöitä kohtaan. Viime yönä näin unta, että tavallaan petin minulle tärkeän ihmisen. Heräsin keskellä yötä niin kamalaan syyllisyydentunteeseen, niin että pitkin päivää olen kokenut pientä masennusta asian takia. :S Huomasin, että vaikka se ei oikesti tapahtunut, miten pahalta minusta tuntuisi pettää kyseistä henkilöä ja kuinka paljon hän minulle merkitsee. Toivoisin vain, että olisin kyseiselle ihmiselle vähintään yhtä tärkeä.. Aina välillä on hyvä asia kertoa läheisille, kuinka paljon he merkitsevät, vaikka vastaus ei olisikaan toivottu tai samanlainen. Ja vaikka vastaus olisi latistava ja tönkkö, kuten: "no hyvä, että seura kelpas", niin ainakin on itse yrittänyt ja sanonut omat tuntemuksensa ääneen. (Kyllähän se tuntui pieneltä mahaplätsiltä.. xD) Kun sen kerran sanoo, niin ei pitäisi olla mitään kaduttavaa.

Rakkautta ja voimia!! :D

<3