Maanantaina töissä kamala migreeni iski päälle. Buranasta ei tietoakaan, koska itselleni tuttuun tapaan olin ostanut apteekista uuden paketin ja kaikki laittanut yhteen pilleripurkkiin samaan reppuun, joka oli kotona. Ja ei kun taputusta vaan olalle hienosti suoritetusta hommasta. Lohdutukseksi ostin itselleni Pepsi Maxia (jumalten juomaa), jotka unohdin työpaikan jääkaappiin, jolloin ne oli tukun tultua kaadettu viemäristä alas. Paska.
Kakkosvaiheen suorittamisen jälkeen sain todistuksen kouraan ja painelin pois harjoitteluradalta. Kunnes......autosta tyhjeni eturengas ja jämähdin keskelle Sipoon korpee. Siis ihan oikeesti vieressä oli vaan peltoa, metsää ja ampumarata. (Ei siis ehkä millään muotoa maailman turvallisin paikka pysähtyä..) Soitin itsenäisenä naisena tietty isille. Isipä sattui olemaan Torniossa, mutta soitti naapurin Pasille, joka teki sankarimaisen teon ja tuli auttamaan ja vaihtoi autoon vararenkaan, että mä pääsin kotiin. Voi kuinka sydäntä lämmittää lämminsydämmiset ihmiset. Pakko mun on viedä Pasille vielä kahveeta kiitollisuudenosoituksena. Saatanpa vielä antaa yhden keksipaketin (Doris-keksejä, kaikki tykkää Doris-kekseistä).
Seuraavana päivänä mun veli unohti varaston avaimen sinne varaston sisään, jossa on siis mun kaikki muuttolaatikot. Ja muuttaa siis pitäisi tossa parin viikon päästä. Ja ainut vara-avain on Iisalmessa. Ja nyt ketuttaa.
Toistaiseksi torstaina ollaan vältytty suuremmilta katastrofeilta, mutta en uskalla vielä sanoa mitään, koska päivää on jäljellä 36 minuuttia. Loppuviikosta vaan sen verran, että huomenna poliisiasemalle aamulla, sitten töihin, sitten isin yllärisynttäreille ja sitten Namuun kaverin wingmaniksi katsomaan jotain sen namumiestä. Lauantaina töihin ja sieltä suoraan henksujuhliin. Ja illalla (yöllä) piipahtamaan luokkalaisia katsomaan tod.näk. jonnekin Kallion hienostobaariin (aka Kalliohoviin). Sunnuntaina nukun. Ja olen ruma. Luvalla.
WOIMAA!!
-A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti