Kriisintai

Elämä yllättää myös ikävällä tavalla. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sain odottamattoman ja kamalan puhelun läheiseltäni, joka kertoi isoisäni kaatuneen kesämökillään ja maanneen yksin lattialla odottamassa apua 14 tuntia. Ambulanssi saatiin paikalle kun alueen kylävahti meni paikan päälle läheiseni pyynnöstä etsimään isoisääni. Menimme isoäitini kanssa heti aamusta Länsi-Suomeen sairaalaan katsomaan isoisääni ja sen jälkeen matkustimme mökille korjaamaan jäljet. Paikka oli kaaoksen vallassa - joka paikka oli täynnä tyynyjä (joita auttaja oli asetellut isoisäni helpotukseksi), tuoleja oli kaatunut ja koko mökki tuntui ensimmäistä kertaa ikävältä paikalta.

Isoisäni kuljetettiin ambulanssilla heti seuraavana päivänä oman piirinsä sairaalaan ja hän pääsi tänään kotiin. Kaikkein huolestuttavinta on se, ettei kukaan edelleenkään tarkalleen tiedä, mitä on tapahtunut - ei edes isoisä itse.

On jotain hyvääkin tapahtunut. Sain vihdoin varmuuden omasta kodista ja se sijaitsee nyt haluamallani alueella Helsingin keskustassa.

MUTTA JOS NYT KUITENKIN KERTOISIN MYÖS OMAKOHTAISESTA ONNISTUMISESTA VIIME VIIKOLTA, niin kävi niin, että menin töihin Nurmijärvelle catering-keikalle. Keikka meni hyvin ja kaikkee....paitsi että mä unohdin pyytää mun palkan.

Eli hieno homma ja taputusta olalle vaan. Jos vaikka ensi lauantaina muistaisi pyytää sitten viime lauantainkin massit. En ole NIIN hyväntekijä, vaikken nyt ihan PAHIMMASTA päästä olekaan..

Sielunrauhaa, toverit ja toverittaret!

-a