Mä inhoan ryhmätehtäviä tuntemattomien ihmisten kanssa yli kaiken. Joka ikinen kerta, kun massaluennolla opettaja on saanut kuningasidean yhdistää jokaiselta luokalta yksi henkilön yhteen kolmen hengen ryhmään tasan kukaan muu ei ole hymyillyt, kuin opettaja itse. Se, että "näin tutustutaan uusiin ihmisiin ja verkostoidutaan" on pelkkää paskaa ja todellisuudessa ryhmän jäsenistä tulee toisilleen pelkkiä karttamisen kohteita.
Mun tapauksessa kyseessä oli kolmen hengen ryhmä, jonka kaksi muuta jäsentä opiskelevat samaa linjaa eri luokilla. Kysymys numero 1: Kuka on jo nyt ulkopuolinen? Opettaja antaa tehtävän tekemiselle 8 viikkoa aikaa. Kaikki tietää jo nyt, että sen tehtävän tekeminen menee viimeiselle viikolle. Motivaatio oli -89 jo 8 viikkoa sitten.
Kysymys numero 2: Miten helppoa on osallistua keskusteluun ja tehtävän tekemiseen, kun a.) "hupsista, mä oon antanu sulle mun vanhan numeron :) !" b.) Joo me lähetettiin sulle sähköpostia, etkö sä saanu sitä..?" (Sain kyllä, päivää ennen tehtävän palautuspäivää.)
Vastaus: Aika v*tun vaikeeta.
Kyllä on mukava mennä nettiin katsomaan sitä "meidän" ryhmätyötä, kun kaikkien tekstien perässä lukee ihan omin pikku kätösin kirjoitettuna, kuka tai ketkä sen on kirjoittanu. (Siis ihan vain sitä varten, että opettaja näkis, kuka sitä EI OLE kirjoittanut.) Kiitän nyt itteeni vaan sen takia, että olen tehnyt sinne JOTAIN. (Luonteeni vastaisesti annoin itselleni luvan olla kerrankin yhtä v*ttumainen takaisin ja kirjoitin kaiken mun kirjoittaman jälkeen oman nimen.) Kunhan nyt sais ees ne opintopisteet ja sais ton koulun tältä vuodelta purkkiin. Lakkais tää stressi ja hiustenlähtö. :P
Kaikkein lohdttavinta on se, että mä itse tiedän, etten mä toimisi noin. Jokainen tekee itse sen päätöksen, kuinka paljon on mukana ryhmän toiminnassa. Mä olisin halunnut osallistua enemmän, ehkä olisin voinutkin, mutta se oli todella hankalaa. Sitten on aina se vaara kolmen hengen ryhmissä, että yksi on aina se ulkopuolinen. Joskus näinkin päin. (Nyt taas tietää, ketä kohtaan luodaan laserkatseita ensi lukuvuonna.)
Onneksi tänään on töitä ja ketutusta saa purkaa tomaattien pilkkomiseen.
Opetus: Verkostoituminen on parasta silloin, kun tarkoituksena ei ole verkostoitua.
-A
siis tää on niin totta!!
VastaaPoistaJa mä olen kokenut tän jokaisessa ryhmätyössä missä on pakotettu tekemään tuntemattomien kanssa. Koska mä olen liian tunnollinen niin mä olen aina se primus motor ja pusken verenmaku suussa ne työt loppuun esim mm. tein opeopintojen lopputyön yksin ja palautin kun mun pari ei ikinä palauttanu mitään tekstiä ajoissa, tuli krapulassa ja pilvessä tapaamisiin ja sitten se vielä haukku mut kun olin tehnyt sen työn ja palauttanut ilman hänen lupaa kun tosissaan se dedis tuli vastaan. Sain siitä työstä nelosen joten arvosanan jälkeen ei heebosta kuulunu enää mitään :/
Mä oon aina ollu sitä mieltä, että kaikkein paras lopputulos saadaan sillon kun jokainen saa itse päättää missä kokoonpanossa työ tehdään. Jos haluaa tehdä yksin, niin sen pitäisi olla ihan okei, koska ainakin tuntee omat työtavat, eikä ole vastuussa kenenkään muun numerosta, kuin omasta.
VastaaPoistaTai jos ei muuta, niin saisi tehdä itsensä ja kaikkien omien persooniensa kanssa. :D