Elämä Voi Olla Joskus Tuskaa

Wow.. Kylläpäs mä sitten osaankin yllättää itseni. Nimittäin sillä kuinka surkea mä oon. (Ihan ristinollassakin, siinäkin olen ihan paska.)

Aamulla (yöllä) neljältä herätys kuvitteelliseen aamuvuoroon. Viideltä puhelu: "tulekin lauantaina aamuun ja mene nyt kouluun." Okei, näin tehdään.

Noohh.. Tietysti espanjan tunneille aamulla suurella innokkuudella ja tarmolla. Kunnes totuus iski mahaplätsin tavoin keskelle vatsaa:

• mä en tainnutkaan olla ollenkaan paikalla viime tunnilla
• en siis ole tehnyt läksyjä
• en siis tiedä, mistä puhutaan
• ensi kerraksi pitää palauttaa aine ja pitää esitelmä revontulista (Kuinka moni 2 kurssia espanjaa opiskellut osaa pitää esitelmää jostain fuckin revontulista?!?!)
• "Ai niin joo, viideltä oli ne uusintatentit!!!!!!"
• "Ai tarviiko sinne kokeeseen laskinta..?" (Vastaus: Kyllä tarvitsi.)

Hmm.. Jaksaako vielä vai onko tuo luovutus, joka koputtaa oveen?

Onko tuo kevätväsymys vai kevätintous, mikä haluaa pitää ahterin pois koulunpenkiltä? Miksi Kaisaniemenpuiston kukkulainen ja kolea nurmimaa tuntuu mukavammalta istua kuin koulun pehmustettu ja lämmin penkki? Siitä otamme selvän lauantaina. Nyt kotiin, perjantai- ja lauantaiaamut painetaan töitä ja lauantai-ilta (toivottavasti myös yö) suoritetaan kokeellista tutkimusta aiheesta istumismukavuus puistossa. Toivottavasti kukaan tutkimukseen osallistuva ei saa virtsatientulehdusta tai muitakaan ikäviä tauteja.

Tutkimustulosten raportointi seuraa toivon mukaan sunnuntaina. Kokemusten perusteella siinä iltasella hämärän laskeuduttua.

Malja kaikille surkimuksille. Maailma olisi tylsä paikka ilman meitä.

Ja hei.. Pitäähän jonkun viihdyttää täydellisiä ihmisiä.

:DDDD