Huomenna se alkaa!

Makaan maailman ohuimmalla patjalla tilapäismajoituksessa vaarini lattialla enkä saa unta. Tämä on nimittäin viimeinen yöni "kotona" - huomenna nukun ensimmäisen yöni ensimmäisessä omassa kodissani.

Tästä se oma elämä vasta alkaa. :)

Kriisintai

Elämä yllättää myös ikävällä tavalla. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sain odottamattoman ja kamalan puhelun läheiseltäni, joka kertoi isoisäni kaatuneen kesämökillään ja maanneen yksin lattialla odottamassa apua 14 tuntia. Ambulanssi saatiin paikalle kun alueen kylävahti meni paikan päälle läheiseni pyynnöstä etsimään isoisääni. Menimme isoäitini kanssa heti aamusta Länsi-Suomeen sairaalaan katsomaan isoisääni ja sen jälkeen matkustimme mökille korjaamaan jäljet. Paikka oli kaaoksen vallassa - joka paikka oli täynnä tyynyjä (joita auttaja oli asetellut isoisäni helpotukseksi), tuoleja oli kaatunut ja koko mökki tuntui ensimmäistä kertaa ikävältä paikalta.

Isoisäni kuljetettiin ambulanssilla heti seuraavana päivänä oman piirinsä sairaalaan ja hän pääsi tänään kotiin. Kaikkein huolestuttavinta on se, ettei kukaan edelleenkään tarkalleen tiedä, mitä on tapahtunut - ei edes isoisä itse.

On jotain hyvääkin tapahtunut. Sain vihdoin varmuuden omasta kodista ja se sijaitsee nyt haluamallani alueella Helsingin keskustassa.

MUTTA JOS NYT KUITENKIN KERTOISIN MYÖS OMAKOHTAISESTA ONNISTUMISESTA VIIME VIIKOLTA, niin kävi niin, että menin töihin Nurmijärvelle catering-keikalle. Keikka meni hyvin ja kaikkee....paitsi että mä unohdin pyytää mun palkan.

Eli hieno homma ja taputusta olalle vaan. Jos vaikka ensi lauantaina muistaisi pyytää sitten viime lauantainkin massit. En ole NIIN hyväntekijä, vaikken nyt ihan PAHIMMASTA päästä olekaan..

Sielunrauhaa, toverit ja toverittaret!

-a

Arjen Sankarit Ja Minä

Maanantaina töissä kamala migreeni iski päälle. Buranasta ei tietoakaan, koska itselleni tuttuun tapaan olin ostanut apteekista uuden paketin ja kaikki laittanut yhteen pilleripurkkiin samaan reppuun, joka oli kotona. Ja ei kun taputusta vaan olalle hienosti suoritetusta hommasta. Lohdutukseksi ostin itselleni Pepsi Maxia (jumalten juomaa), jotka unohdin työpaikan jääkaappiin, jolloin ne oli tukun tultua kaadettu viemäristä alas. Paska.

Kakkosvaiheen suorittamisen jälkeen sain todistuksen kouraan ja painelin pois harjoitteluradalta. Kunnes......autosta tyhjeni eturengas ja jämähdin keskelle Sipoon korpee. Siis ihan oikeesti vieressä oli vaan peltoa, metsää ja ampumarata. (Ei siis ehkä millään muotoa maailman turvallisin paikka pysähtyä..) Soitin itsenäisenä naisena tietty isille. Isipä sattui olemaan Torniossa, mutta soitti naapurin Pasille, joka teki sankarimaisen teon ja tuli auttamaan ja vaihtoi autoon vararenkaan, että mä pääsin kotiin. Voi kuinka sydäntä lämmittää lämminsydämmiset ihmiset. Pakko mun on viedä Pasille vielä kahveeta kiitollisuudenosoituksena. Saatanpa vielä antaa yhden keksipaketin (Doris-keksejä, kaikki tykkää Doris-kekseistä).

Seuraavana päivänä mun veli unohti varaston avaimen sinne varaston sisään, jossa on siis mun kaikki muuttolaatikot. Ja muuttaa siis pitäisi tossa parin viikon päästä. Ja ainut vara-avain on Iisalmessa. Ja nyt ketuttaa.

Toistaiseksi torstaina ollaan vältytty suuremmilta katastrofeilta, mutta en uskalla vielä sanoa mitään, koska päivää on jäljellä 36 minuuttia. Loppuviikosta vaan sen verran, että huomenna poliisiasemalle aamulla, sitten töihin, sitten isin yllärisynttäreille ja sitten Namuun kaverin wingmaniksi katsomaan jotain sen namumiestä. Lauantaina töihin ja sieltä suoraan henksujuhliin. Ja illalla (yöllä) piipahtamaan luokkalaisia katsomaan tod.näk. jonnekin Kallion hienostobaariin (aka Kalliohoviin). Sunnuntaina nukun. Ja olen ruma. Luvalla.

WOIMAA!!

-A

Väliaikatietoja

En ole saanut haluamani asunnon välittäjää kiinni. KUITENKIN... Hehhehhee.. HOAS lähetti asuntovarauksen eilen sähköpostilla ja me taidetaan muuttaa Malminkartanoon.

Kyseinen unelma-asunto olisi siis sijainnut Bulevardilla, mutta ehkä mä nyt vaan yritän pysyä omassa sosiaaliluokassa ja tyydyn Malminkartanoon.

Nimimerkillä: Siis koko elämänsä Korsossa, Keravalla ja Jäkessä asunut.

A-P-U-A

Ensi viikko on pyhitetty toiminnalle. Saman viikon aikana olis tarkoitus suorittaa autokoulun kakkosvaihe (Mielenkiintoista, koska arvioiva ajo huomenna MANUAALIVAIHTEISELLA autolla.. Ei se olis ollenkaan paha, jos olis ajellu muullakin kuin automaattivaihteisilla autoilla inssistä lähtien.), tapetoida isoäitini olohuoneen seinä (mun salainen intohimon kohde on tapetointi), mennä kaverin wingmaniksi Namuun perjantaina katsomaan kuulemma hyvännäköistä jätkää soittamassa, lauantaina tehdä catering-keikka Nurmijärvellä ja sen jälkeen osallistua työpaikan bileisiin. Ja siis samalla tietty käydä töissä ja tehdä muuttoa kotoa. Sunnuntaina saa siis todellakin olla ruma ja krapulainen.

Huomenna (todennäköisesti kaoottisen manuaaliauton-arvioivan ajon-kakkosvaiheen-ensimmäisen-osan-suorittamisen jälkeen) teen puhelinsoittoja koskien unelma-asuntoa. Sitä ei siis missään nimessä kannata tehdä ennen ajoa, koska kaaos voi muuttua helposti katastrofiksi, jos uutiset langan päässä ovat huonoja ja päädyn asumaan pahvilaatikkoon Rekolan aseman alle. Toisaalta palkan tultua voisi hommata tällaisen. Kuulemma sais 11 eurolla.



Koska tuleva viikko kauhistuttaa jo nyt, aion lohduttaa itteeni luettelemalla mun lempitapoja rentoutua yksin:

• Katsomalla Puutarhaetsiviä. (Siis kuinka jännä ammatti olla puutarhuri, kun aina löytyy ruumis ja rikos tulee ratkaistua.)
• Katsomalla Criminal Minds joka päivä Foxilta. Unohtamatta Family Guyta ja American Dadia. 
• Syömällä sipsejä (no okei, Bravo-sipsejä, jotka on täynnä natriumglutamaattia) ja juomalla Pepsi Maxia. Ehdoton lempijuoma.
• Lukemalla Johanna Tukiaisen ja Martina Aitolehden blogia. (Koukuttavaa kerrassaan, vaikka millään tasolla ei ajatusmaailmat kohtaa.) 
• Täyttämällä Metron ristikoita. (Siis kuinka monessa muussa lehdessä on vastauksen mukana?!??!)
• Silittämällä lakanoita ja katsomalla telsua samaan aikaan. (Siis huvi ja hyöty samassa paketissa!)
• Syksyllä mustikkametsäily ja ehdottomasti marjojen perkaminen terassilla illan hämärtyessä kuunnellen taustalla Yle Suomea... Aaahhhhhhaaahhh..!!!!
• Kalastaminen. (Tai siis soutaminen ja muiden kalastamista katsominen. Mä en voi koskea kalaan. En elävään tai kuolleeseen, ihan liian limaisia.. Byyyhhhyyhhyyiiii!!!)

Hmm.. On niitä varmaan muitakin, mutta ei nyt muistu suuremmin mieleen. 

Hyvää viikkoa kaikille ja jos saan kiinni huomenna aamulla sen asuntonaisen, niin pakko postaa lopputulos!!! 

(Paitsi jos on liian huonoja, niin murrun ja vaivun niin syvään itsesääliin, että mut on pakko onkia sieltä pois.) 

- xD