No okei....

Olihan se työvuoro ihan hemmetin pitkä, kiireinen, raskas ja täynnä outoja asioita:

• Aamulla avaamisen jälkeen yritettin ostaa eri firman kupongeilla kahvia. Sama heppu siis ei millään ymmärtänyt, että Hesburgerilla ei ole meidän kahvilan kanssa mitään tekemistä. 
• Kaksi hawaijipaitamiestä halusi ostaa päärynäsiideriä...kahvilasta.. Just. 
• Treffipyyntö vakiahdistelijalta --> koki täystyrmäyksen
• Kahvi melkein loppui (Kyllä, kahvilastakin voi loppua kahvi...)
• Pahimman ruuhkan aikaan sisään tunkee tukku- ja kahvikuorma. Pakasteet melkein vaarassa sulaa. Samoin mielenterveys. 

Kotona kaaos, muuttolaatikot tukkii tiet ja koti kadoksissa. Onneksi on kesä ja voi nukkua teltassa. 

Pärinää päässä

Tulin just kotiin töistä ja kyllä pikkuriikkisen latistaa ajatus siitä, että mun pitää herätä sinne samaan paikkaan viiden tunnin päästä uudestaan. :) Mutta positiivisena kannattaa pitää mieli, sillä aamuvuorot menee nopeasti, siellä käy ihan uskomattoman ihania asiakkaita, työkaverit ovat huippuja ja työ itsessään mukavaa. Ja pääsee jo kahdelta kotiin ja leipomaan ystävälle täytekakkua ylioppilasjuhliin. Tää on tärkeetä, koska teen sen lahjaksi ja kakku on aina kaiken keskipiste. :) Tänään oon jo käyny kakkuhärpäkeostoksilla ja huomenna leivon itse kakkupohjan jo valmiiksi pakkaseen ja väsään kukat koristeeksi valmiiksi kuivimaan. TÄN TÄYTYY ONNISTUA!!!

Pikku hiljaa alkaa myös tulemaan kaikki viime jakson arvosanat tietoisuuteen. Mun lupaus ja elämänmuutos piti ja sain tosiaan kaikki raportit, työt ja etätehtävät palautettua ajallaan ja kunnialla oikeaan paikkaan. Vaikka tämän pitäisi automaattisesti aina mennä näin, tuntuu se silti hyvältä ja olen jopa hieman ylpeä itsestäni. (Heh heh..) (Paitsi espanjan reputin......noloa, vaikka tiesin sen kyllä. Asennevamma otti vallan, enkä edes yrittänyt vastata puoliin tehtävistä. (Motivaatio tässäkin -89))

Nyt taas pärisee espresson voimalla, katotaan päriseekö neljältä aamuyöllä mikään muu kuin herätyskello.

Aurinkoenergiaa viikkoon!!

Muistutuksena, vaikka aina ei siltä tunnu

Selkäänpuukottamisen makua...

Mä inhoan ryhmätehtäviä tuntemattomien ihmisten kanssa yli kaiken. Joka ikinen kerta, kun massaluennolla opettaja on saanut kuningasidean yhdistää jokaiselta luokalta yksi henkilön yhteen kolmen hengen ryhmään tasan kukaan muu ei ole hymyillyt, kuin opettaja itse. Se, että "näin tutustutaan uusiin ihmisiin ja verkostoidutaan" on pelkkää paskaa ja todellisuudessa ryhmän jäsenistä tulee toisilleen pelkkiä karttamisen kohteita.

Mun tapauksessa kyseessä oli kolmen hengen ryhmä, jonka kaksi muuta jäsentä opiskelevat samaa linjaa eri luokilla. Kysymys numero 1: Kuka on jo nyt ulkopuolinen? Opettaja antaa tehtävän tekemiselle 8 viikkoa aikaa. Kaikki tietää jo nyt, että sen tehtävän tekeminen menee viimeiselle viikolle. Motivaatio oli -89 jo 8 viikkoa sitten.

Kysymys numero 2: Miten helppoa on osallistua keskusteluun ja tehtävän tekemiseen, kun a.) "hupsista, mä oon antanu sulle mun vanhan numeron :) !" b.) Joo me lähetettiin sulle sähköpostia, etkö sä saanu sitä..?" (Sain kyllä, päivää ennen tehtävän palautuspäivää.)
Vastaus: Aika v*tun vaikeeta.

Kyllä on mukava mennä nettiin katsomaan sitä "meidän" ryhmätyötä, kun kaikkien tekstien perässä lukee ihan omin pikku kätösin kirjoitettuna, kuka tai ketkä sen on kirjoittanu. (Siis ihan vain sitä varten, että opettaja näkis, kuka sitä EI OLE kirjoittanut.) Kiitän nyt itteeni vaan sen takia, että olen tehnyt sinne JOTAIN. (Luonteeni vastaisesti annoin itselleni luvan olla kerrankin yhtä v*ttumainen takaisin ja kirjoitin kaiken mun kirjoittaman jälkeen oman nimen.) Kunhan nyt sais ees ne opintopisteet ja sais ton koulun tältä vuodelta purkkiin. Lakkais tää stressi ja hiustenlähtö. :P

Kaikkein lohdttavinta on se, että mä itse tiedän, etten mä toimisi noin. Jokainen tekee itse sen päätöksen, kuinka paljon on mukana ryhmän toiminnassa. Mä olisin halunnut osallistua enemmän, ehkä olisin voinutkin, mutta se oli todella hankalaa. Sitten on aina se vaara kolmen hengen ryhmissä, että yksi on aina se ulkopuolinen. Joskus näinkin päin. (Nyt taas tietää, ketä kohtaan luodaan laserkatseita ensi lukuvuonna.)

Onneksi tänään on töitä ja ketutusta saa purkaa tomaattien pilkkomiseen.

Opetus: Verkostoituminen on parasta silloin, kun tarkoituksena ei ole verkostoitua.

-A

Sunnuntai ja pää täynnä tyhjää

Tiedoksi vain kaikille, jos ette ole sattuneet huomaamaan seuraavaa:

• olen töissä kahvilassa
• kahvilassa on käytössä espressokone ja siis mahdllisuus tehdä kaikkia erikoiskahveja
• eilen oli matsi --> kahvila tyhjä, pitää keksiä itselle viihdykettä
• houkutus tehdä kahveja on suuri
• yhdessä lattessa on normaalisti 2 espressoshottia
• mä join niitä 3 eli eilen tuli nautittua 6 espressoa. 
• Espressossa on kofeiinia
• TOISIN SANOEN MÄ EN KÄRSI UNETTOMUUDESTA, VAAN IDIOOTTINA PÄRISEN KOFEIINILLA
• Kaikkein nolointa on myöntää se, että tajusin tän vasta tällä viikolla..

Toinen huomautus: mulla ei ollut krapulaa torstaina, koska keskiviikkona alkoi koko touhu vit*uttaa niin ankarasti, että oli pakko mennä kotiin jo kymmenen kieppeillä. Krapula oli siis kotona siinä 12 aikaan yöllä ja aamulla aurinko paistoi kauniisti risukasaan. Hommat meni Alppipuistossa luokkalaisten kanssa just niin kuin mä pelkäsin (ellei pahemmin) ja samana iltana vapautin itseni kaikista kahleista. Tämä kesä on nyt mun. Todisteena siitä jo nyt muikeet auringonpolttamat katkaravunväriset kädet ja pultsarirajat. 

Eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa! 

Anteeksi häröilyni, mutta niin kuin tiistaina sanoin, teitä on jo varoitettu. 

-A

Murroksen Kynnyksellä

Huomenna loppuu koulu. Huomisesta lähtien mulla ei ole koulua lokakuun puoleen väliin saakka. Pitkässä ajassa kerkeää tapahtumaan paljon muutoksia - toivottavasti.

Todellisuudessa mulla menee asunto alta kahden viikon kuluttua. Toisin sanoen HOASilla on kaksi viikkoa pelastaa mut ja mun tuleva kämppis iloisesti lähettämällä tekstiviesti vapaasta asunnosta (KUNPA SE EI OLIS ESPOOSTA!!!!!!) Ei siis siinä, voi joku muukin sitä tarjota (halvalla) ja pelastaa mut silläkin tavalla. Tiedoksi vain kaikille tyypeille, jolla on liikaa tyhjiä asuntoja, että kyseessä on 2 työssäkäyvää opiskelijatyttöstä pääkaupunkiseudulta vailla vakinaista asuntoa. Sarjamurhaajat ja pervot älkööt vaivautuko, mulle on opetettu potkunyrkkeilyä!!! (Tosin sain siitä mustan silmän vyön sijaan.)

Huomisen viimeisen koulupäivän jälkeen tapaamme kenties viimeisen kerran luokkana nykyisessä kokoonpanossa. Kesä ja tuleva syksy muuttavat monen suunnitelmia elämän suhteen. Voi olla, että olo tulee haikeaksi tai raukeaksi (riippuu kuivan siiderin määrästä), mutta erään tarinan loppu häämöttää. Ympyrät sulkeutuu kaikki aikanaan. Koulu loppuu, mun joskus mennyt mahdollisuus saada suhteenkaltainen tynkä on lopullisesti kadonnut ja tunnen oloni taas yksinäiseksi.

Mahdollista on myös se, että huomenna puhdistetaan ilmaa. Sana on vapaa tietyn promillerajan ylittyessä. Luojan kiitos välissä on puolen vuoden hengähdystauko. Lokakuussa on helpottavaa huomata, kuinka ihmisiä ikävöi. Silloin vasta huomaa, miten tärkeitä kaikki on ja kuinka paljon nämä ihmiset mulle merkitsee.

Päivitystä pukkaa jälleen kevyehkön torstaisen krapulan jälkeen (ei siis mitään perseilyä tiedossa). Lisää arkipäivän filosofiaa ja päätöntä pohdintaa.

Rakkaudella, A.

P.s. Loppuviikosta tiedossa avautumista ja ajatuksia siitä kaikkein vaikeimmasta aiheesta. Sävy on sitten surullinen. Kaikkia on varoitettu.

Korkea Aika Asettaa Itselleen Tavoitteet

Perjantaina kouluviikon lopun kunniaksi piipahdin kahden ystäväni kanssa Kallion kautta Funky Burgerissa testaamassa sikäläistä ruokatuotetta (muy bien). Hampparien jälkeen jatkoimme Apollon After Workiin, jossa tuli tuttuun tapaan pohdittua syntyjä syviä, vaikka alkoholilla ei sen kanssa (kumma kyllä) nyt ollutkaan mitään tekemistä. Huomasin kuinka helpottavaa on asettaa itselleen tavoitteet. Tai oikeastaan saada selville, mitä ne tavoitteet voisivat olla. Kun maailman vaikeimpaan kysymykseen elämän tarkoituksesta ei löydy virallista vastausta, täytyy se jokaisen itse keksiä. Ilman tavoitteita ei ole suuntaa. Ilman suuntaa tunnen olevani eksyksissä.

Vaikka vannon olevani pitkän linjan spontaaniuden perikuva, haluan elämälleni raamit. Tunnen nyt suurta helpotusta, koska mielestäni sain asetettua itselleni edes pienen välietapin matkalla tavoitettani. En paljasta tavoitettani tässä, sillä voi olla, että matkani määränpää muuttuu vielä tuon ensimmäisen välietapin jälkeen.

Sain energiaa ja syyn jatkaa taas elämääni helpotuksella ja lohdulla siitä, että ehkä joskus löydän paikkani (tästä?) yhteiskunnasta. :)

Että tässä tällaista arkipäivän filosofiaa suoraan Karhupuistosta kello 1.45 paikallista aikaa.

Hyvää yötä.

-A

Jaxaminen Äärirajoilla

Tilan päivitystä seuraa:

Mutta ennen normaalia valitusta kerron kauan kaivatut tulokset kokeestani, jonka piti sijoittua puistoon --

En siis koskaan päässyt ihan puistoon saakka, vaan päädyttiin Länsi-Pasilaan parvekkeelle. Mutta tosiaan jos joskus sinne saakka pääsen, niin raportointia seuraa.

Maanantaina tuli käytyä Ekbergillä Bulevardilla aamiaisella. Tuttuun junttityyliini hain santsia 5 kertaa, avasin housuista napin ja kehuin suureen ääneen kahvilan (siis aivan mielettömän upeaa) vessaa kaikille kavereille. Suosittelen. Oli siis se aamiainenkin ihan ookoo.

Seuraavat kolme tuntia tuli vietettyä hyvässä seurassa Espan puistossa. (Naamaa kiristi töissä loppupäivän, mikä on aika kummallista, koska mun broileri-ihoon ei yleensä tartu aurinko IKINÄ.) Latten kävin myös nauttimassa mbarin terdellä ennen vuoron alkua. Kyllä taas kelpas. :D

Tänään tuli väännettyä puoliluovuttaneena espanjan ainetta siiderin äärellä keskellä koulupäivää. Sivusimällä samalla tuli vilkuiltua lätkämatsien koosteita. Enemmän kyllä kiinnosti se, jos katsomossa oli enemmän kuin 5 kannattajaa. (Harvassa kuulkaas oli.) xD

Torstaina palkkapäivä ja yritän jostain löytää edullisen mutta taitavan kampaajan. Mulla on letillä pituutta puoli metriä, joista kaksihaaraisia 25 cm. JOTAIN ON TEHTÄVÄ!!! (Sen siitä saa, kun välttelee saksia 3 vuotta.)

Huomenna aamulla olutluento, jonka jälkeen maistellaan viinejä, toisia oluita ja chiliä. :D Niille, jotka ajattelee, että mun elämä on pelkkää ryyppäämistä, niin se on vain puoliksi totta. Koulu (ravintola-ala) kattokaas pakottaa dokaamaan keskellä koulupäivää. :P

Duuniakin painetaan iltaan saakka!

Hyvää viikkoa kaikille ja jaksamista! :D

Elämä Voi Olla Joskus Tuskaa

Wow.. Kylläpäs mä sitten osaankin yllättää itseni. Nimittäin sillä kuinka surkea mä oon. (Ihan ristinollassakin, siinäkin olen ihan paska.)

Aamulla (yöllä) neljältä herätys kuvitteelliseen aamuvuoroon. Viideltä puhelu: "tulekin lauantaina aamuun ja mene nyt kouluun." Okei, näin tehdään.

Noohh.. Tietysti espanjan tunneille aamulla suurella innokkuudella ja tarmolla. Kunnes totuus iski mahaplätsin tavoin keskelle vatsaa:

• mä en tainnutkaan olla ollenkaan paikalla viime tunnilla
• en siis ole tehnyt läksyjä
• en siis tiedä, mistä puhutaan
• ensi kerraksi pitää palauttaa aine ja pitää esitelmä revontulista (Kuinka moni 2 kurssia espanjaa opiskellut osaa pitää esitelmää jostain fuckin revontulista?!?!)
• "Ai niin joo, viideltä oli ne uusintatentit!!!!!!"
• "Ai tarviiko sinne kokeeseen laskinta..?" (Vastaus: Kyllä tarvitsi.)

Hmm.. Jaksaako vielä vai onko tuo luovutus, joka koputtaa oveen?

Onko tuo kevätväsymys vai kevätintous, mikä haluaa pitää ahterin pois koulunpenkiltä? Miksi Kaisaniemenpuiston kukkulainen ja kolea nurmimaa tuntuu mukavammalta istua kuin koulun pehmustettu ja lämmin penkki? Siitä otamme selvän lauantaina. Nyt kotiin, perjantai- ja lauantaiaamut painetaan töitä ja lauantai-ilta (toivottavasti myös yö) suoritetaan kokeellista tutkimusta aiheesta istumismukavuus puistossa. Toivottavasti kukaan tutkimukseen osallistuva ei saa virtsatientulehdusta tai muitakaan ikäviä tauteja.

Tutkimustulosten raportointi seuraa toivon mukaan sunnuntaina. Kokemusten perusteella siinä iltasella hämärän laskeuduttua.

Malja kaikille surkimuksille. Maailma olisi tylsä paikka ilman meitä.

Ja hei.. Pitäähän jonkun viihdyttää täydellisiä ihmisiä.

:DDDD

Arki jatkuuuuu

Huuhhuh. Onneksi vappu on vaan kerran vuodessa. Eilen oli sen verran järisyttävä dagen efter että toista saa hakea. Sen verran pakko sanoa, että jos jonkun mielestä nuorena jaksaa, niin saa kuokkaan.

Itse juhla oli tosin oikein mukava ja tuli vilistettyä pitkin Helsinkiä. Yö päättyi Kuudennen Linjan kautta Mäkkärin nugettitiskille. Sain vapun kunniaksi valita 6 eri dippiä. Jostain kumman syystä otin kaikki samaa.. Tuli vietettyä aikaa kavereiden kanssa kahdessa eri puistossa. Mukana oli kylmälaukullinen ruokaa ja juomaa. Juomat kähvelsi joku pitkäkyntinen (tiedän kyllä kuka) ja ruoat jäi pitkälti mun osalta syömättä koska tuli kiire Kallioon. ;) Kotona olin jo 4 jälkeen ja seuraavana päivänä elämä alkoi näyttää inhimillistä puoltaan siinä viiden aikaan päivällä.

Illalla menin vielä leffaan katsomaan Project X:ää, joka oli tosi hyvä. Elokuvanautinto vain oli vähän huono, koska piti katsoa melkein 2 tuntia toisten ryyppäämistä samalla kun itsellä on vielä krapulan jälkioireet päällä.

Tämä aamu alkoi viinitentillä ja tarkemmin viinin maistelulla. Jos jotain siinä osiossa meni oikein, niin se oli viinin väri. Muuten haisi alkoholille (yök) ja maistui valkkarin ja Pepsodentin sekoitukselta. Olisi varmaan pitäny neutraloida suu vedellä kunnolla ennen maistelua niin olisi saanut hammastahnan maun pois. Ihan sama, kirjallinen osio meni läpi (huikeat 58 prosenttia oikein).

Hyvää viikon jatkoa ja energialla eteenpäin! :)